Välikannus

Veistokoulu

Maanmiesseuroilla oli aikoinaan merkittävä rooli suomalaisten maaseudun asukkaiden koulutuksessa. “Aika muuttuu ja meidän täytyy muuttua ajan mukana,” alkaa Välikannuksen maanmiesseuran ensimmäinen toimintakertomus vuodelta 1911. Kotiteollisuuskurssit ja myöhemmin veistokoulu olivat jopa kuuden kuukauden mittaisina seurojen järjestämästä koulutuksesta pisimpiä.

Keski-Pohjanmaan viljelysseuran toisessa toimintakertomuksessa vuodelta 1912 August Honkasalo, joka toimi useamman vuosikymmenen kurssien opettajana, kuvailee “kiertävän mieskäsityökoulun” toimintaa. Koulutus kesti tuona talvena lokakuun 16. päivästä toukokuun 15. päivään. Nykytermein koulutus oli päätoimista: koulupäivät alkoivat kello 8 ja kestivät ilta kuuteen paitsi lauantaisin, jolloin lopetettiin jo kello 14. Lauantai oli tietopuolisten oppiaineiden – ammattipiirustuksen, ammattitiedon ja kustannusarvion laskemisen – päivä. Tätä teoriaopetusta koulutukseen kuuluin yhteensä 58 tuntia. Ajan mittaan kurssien kesto lyheni. Välikannuksen maanmiesseuran viimeinen veistokoulu vuoden 1949 syksyllä kesti enää kolme kuukautta. Siitä kuinka monta veistokoulua Välikannuksessa järjestettiin kaiken kaikkiaan ei tällä hetkellä ole tarkkaa tietoa. Se kuitenkin tiedetään, että joka talossa oli veistokoulun käyneitä miehiä. Koulutuksen arvo ymmärrettiin ja koulutukseen lähdettiin naapuripaikkakunnillekin silloin, kun omalla kylällä ei järjestetty kurssia. Viimeisen veistokoulun oppilaista on vielä muutamia elossa.

16 veistokurssilaiset 1926
Vuoden 1926 veistokurssilaiset. Pöydän päässä istuva viiksiniekka on veistokoulun opettajana vuodesta 1912 toiminut ja siinä elämäntyönsä tehnyt Aukusti Honkasalo. Kuvauspaikka on Yli-Tokolan talo, joka on siirretty nykyiselle paikalleen vuonna 1935. Kuva: Esteri Keski-Petäjän kokoelma.

Välikannuksen viimeinen veistokoulu järjestettiin Hotelli Eurooppana tunnetussa talossa. Talo oli jäänyt pari vuotta aiemmin tyhjilleen viimeisen asukkaan muutettua uuteen taloon jokirantaan. Suurena talona Hotelli Eurooppa sopi erinomaisesti veistokoulun tarpeisiin. Talossa oli kaikkiaan kolme tupaa, mutta tämäkään ei aivan riittänyt kurssin kahdellekymmenelle oppilaalle ja osa kurssilaisista sijoitettiin Joki-Tokolan talon toisen pään asumattomaan tupaan. Tilaa tarvittiin oppilaiden mukanaan tuomille höyläpenkeille. Molemmat talot ovat edelleen olemassa.

15 Veistokoulu
Välikannuksen veistokoulussa valmistettiin muun muassa huonekaluja. Kuva: Esteri Keski-Petäjän kokoelma.

Veistokoulun kursseilla valmistettiin kaikenlaisia puukaluja työkaluista taulunkehyksiin. Edellä mainitulla Honkasalon kurssilla valmistui muun muassa kuusi piirustusvinkkeliä, kahdeksan höyläpäätä, kolme puunuijaa, kolme tuolia, kaksi höyläpenkkiä ja kirkkorekeä sekä ruokakaappi, sohva ja ovenraamit. Kaikkien kurssilla valmistuneiden kalujen yhteisarvo oli toimintakertomuksen mukaan 566 markkaa 50 penniä. Koulutuksen päämäärä oli kuitenkin pelkkien tarvekalujen valmistusta ylevämpi kuten Vetelin käsityökoulun johtaja Nestor Pulkkinen kirjoitti 20.4.1912 päivätyssä toimintakertomuksessaan:

“Jos oppilaat säilyttävät ne periaatteet ja käytännöllisen taitosaavutuksen, mikä heillä nykyään on, niin tulevaisuus vasta tulee yhä selvemmin näyttämään, mitä tällaisista kouluista on taloudellemme ja paikkakunnan käsityötaidon kohottamiselle hyötyä. Toivon että Keski-Pohjanmaan entinen kotiteollisuus-aste tälläkin paikkakunnalla entistä kunniakkaampaan kukoistukseen kohoaisi.”

Välikannuksen viimeisen veistokoulun työlistalla oli tavanomaisten huonekalujen lisäksi uusimpia teknologian kehitysaskeleita. Tuolla kurssilla valmistuivat mm. kylän ensimmäiset astiankuivauskaapit ja metallikantiset tiskipöydät. Höyläpenkit saivat myös päivityksen: Kannuksen maanmieskoulun, nykyisen maaseutuoppilaitoksen, seppä Sunila valmisti höyläpenkkien puristusleukoihin puisten kierteiden tilalle metalliset. Kurssin päätteeksi järjestettiin loppunäyttely samaan tapaan kuten nykyäänkin monissa opistoissa on tapana. Aina töitä ei ehditty saada ihan valmiiksi ennen kurssin päättymistä vaan esimerkiksi huonekalut saatettiin asettaa esille maalamattomana.

Teksti: Kaisa Mäki-Petäjä, Jouko Mäki-Petäjä ja Irmeli Annanolli

Käyntiosoite: Välikannuksen koulu, Himangantie 659, Kannus

meidan_museo_logo_pitka

khrm_pieni_rajattu2rieskaleader-kuvalinkkipirityiset-kuvalinkkieu_logo2

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s