Ullava

Muinaissukset

ullavan-muinaissukset-ja-reenjalas-kuva-museovirasto-markku-haverinen
Muinaissukset ja reen jalas kuva: Museovirasto/ Markku Haverinen

Ullavalta löytyneet muinaissuksien kappaleet kertovat esihistorialliselta ajalta nykypäivään ulottuvan tarinan paikkakunnan elävästä kulttuuriperinnöstä. Ullavanjärven rannoilla on liikkunut väkeä jo esihistoriallisella ajalla. Tästä todisteena ovat useat eri puolilta järveä löytyneet muinaisesineet, joista tärkeimpinä pidetään kahta Suomen Kansallismuseon kokoelmiin kuuluvaa suksenkappaletta.

Muinaissuksista pitempi löytyi vuonna 1951, kun ullavalainen Väinö Mäkelä oli kaivamassa viemäriojaa Kupukkanevalla. Suksi löytyi noin 70cm syvyydestä. Lähes kaksi metriä pitkä lyly eli pitkä liukumasuksi oli muinaisaikojen liikkumisväline, jonka varassa liu´uttiin tasaisella maalla ja jäällä hiihdettäessä. Löydetty muinaissuksi oli katkennut viistosti jalan paikan eli päläksen takaa, ja päläksen eteen oli tehty kaksi reikää, ilmeisesti uuden tilapäisen kiinnityslenkin, mäystimen, kiinnitystä varten. Radiohiiliajoituksen mukaan suksi ajoittuu aikavälille 1170–1300 jKr eli rautakauden lopun ja varhaisen keskiajan taitteeseen.

Toinen Ullavan muinaissuksilöydöistä tehtiin tammikuussa 2001 Ullavanjärven eteläpuolelta, järven ja Pahalammin välisellä alueella. Pahalampi on ympäristöään alavampi ja kosteampi paikka, ja se on muinoin ollut Ullavanjärvestä erillinen lampi. Suksen löytäjä, maanviljelijä Martti Ahoniemi raivasi alueella uudispeltoa kun kaivinkone nosti esiin lahoamattoman puunkappaleen, joka osoittautui muinaissuksen kappaleeksi. Suksi löytyi lähes metrin syvyydestä turvemaan ja hiekan rajalta. Pahalammilta löytynyt muinaissuksi on tyypiltään kalhu eli lyhyt suksi, jolla potkittiin vauhtia toisessa jalassa olevalle pitkälle lylylle. Hiihtäminen lylyllä ja kalhulla lieneekin ollut lähempänä nykyistä luistelutyyliä kuin perinteistä hiihtotyyliä. Suksilöytö ajoittuu radiohiiliajoituksen mukaan aikavälille 640–780 jKr eli merovingiajalle rautakaudelle. Samalta paikalta löytyi myöhemmin myös toinen esinelöytö, jonka arvellaan olevan reenjalas.

Suksien kulttuurihistoriallinen merkitys on ollut suuri myös myöhemmin historiallisella ajalla, sillä sukset olivat tärkeitä liikkumisen apuvälineitä Ullavanjärven rannoilla kalastaneille ja metsästäneille sekä maa- ja metsätaloustöitä tehneille ihmisille. Etenkin Ullavalta 1950-luvulla tehty suksilöytö on luonut pohjaa myös paikkakunnan kotiseutusymboliikan rakentumiselle. Suksiaihetta on hyödynnetty muun muassa Ullavan vanhassa, 1960-luvun puolivälissä suunnitellussa ja vahvistetussa siniharmaassa vaakunassa, johon kuvatut suosukset viittaavat sekä alueen lukuisiin soihin ja korpimaihin että suksien tärkeään rooliin metsäisessä maastossa liikkumisessa.

olaus-magnus-sjuttonde-till-tjugoandra-boken-sivu-186
Kuva: Olaus Magnuksen teoksesta Pohjoisten kansojen historia, s.186. Museovirasto/ Markku Haverinen

meidan_museo_logo_pitka

khrm_pieni_rajattu2rieskaleader-kuvalinkkipirityiset-kuvalinkkieu_logo2

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s