Taide Vionoja

Taide

Veikko Vionoja

Kuva: Professori Veikko Vionoja, Vionojasäätiö.

Veikko Vionoja (1909- 2001) syntyi Keski-Pohjanmaalla Ullavalla. Hänen syntymänimensä oli Veikko Laine, mutta koska oli olemassa toinen samanniminen taiteilija hän muutti nimensä sittemmin Vionojaksi. Uusi nimi mukaili taiteilijan kodin lähellä virrannutta ojaa sekä myös hänen äitinsä tyttönimeä Widenojaa.

Vionoja opiskeli Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1936–38 Uuno Alangon ja William Lönnbergin johdolla. Vionoja debytoi sitten jo vuonna 1939, vain vuosi muutaman vuoden kestäneiden taideopintojen jälkeen. Sotavuodet 1939–1944 keskeyttivät täysipainoisen taiteenteon, mutta Veikko Vionoja kuljetti talvisodassa mukanaan koko ajan lehtiötä ja piirteli pääasiassa muita sotilaita. Vionoja oli mukana talvisodan merkittävimmissä taisteluissa Suomussalmella Raatteen tiellä sekä Pitkärannassa ja Kollaalla. Varsinaiset sotaa käsittelevät piirustukset syntyivät välirauhan aikana vuonna 1940 kotona Ullavalla.

Vionojan taiteen keskeisimpänä piirteenä on alusta alkaen pidetty menneen elämänmuodon ja yhteisten agraarien muistojen kuvaamista.

Sodanjälkeinen Suomi kaupungistui kiihtyvällä vauhdilla ja Vionojan maalaukset Korpelan tuvan sisätiloista, Perttulan pihapiireistä ja aakeina talonpoikaisten talojen rannoilla virtaavista joista muistuttivat katsojaa menneisyyden maisemista.

taulu 1

Veikko Vionoja, 1994, Juhannusyö Haapamaassa, 80 x 101. Vionojasäätiö.

Vionojan teoksille on ominaista myös tiiviys. Hän kuvaa pohjalaisia pihapiirejä useiden talojen, päärakennuksen, väentupien, luhtien, liitereiden ja aittojen piirittämänä suojaisana saarekkeena. Sama rauhallisen suojaisuuden tunto liittyy myös sisäkuviin, joissa vertikaalit oviaukot halkovat maalauksen pintarakennetta tai avaavat näkymän peltoaukealle suojaisan ikkunan kautta nähtynä. Vionojan ikkuna-aiheissa varjot ja joskus myös itse ikkunan puitteet muodostavat usein ristin muodon tuoden maalaukseen mukaan kristillisen alttarimaisen tunnon.

taulu2

Veikko Vionoja, 1993, Valkoisia Liljoja 1993, 99 x 76. Vionojasäätiö.

Vionojan teoksissa aika kulkee verkkaisesti, miltei pysähtyneesti. Teosten tila on rauhallisuuden ja hiljaisuuden tyyssija, paikka, joka avaa ajalle ja tilalle levollisen ja lepoon suostuttelevan ilmapiirin ja position. Vionojan kuvaama aika-tila on myös osittain lähes sakraalia, kristillistä. Talonpoikaisissa interiööreissä kaikki on kohdallaan, kuin juuri suuren siivousurakan jälkeen ja ehkä kuvattuna juuri pyhäpäivänä, sunnuntaina. Kaikki on puhdasta, kaikki esineet ja huonekalut juuri niille osoitetuilla paikoillaan. Kukat kannuissa ovat vastapoimittuja, hedelmät tuoreita.

taulu3

Veikko Vionoja, 1989, Sisäkuva Korpelasta, 85 x 101. Vionojasäätiö.

Sekä interiööreissä että ulkokuvissa Vionoja maalaa kerroksittain. Puut ja useat pihapiirien rakennukset lomittuvat toisiinsa peittäen horisontin luoden tilan, jossa pitkähameisen, huivipäisen naisen on hyvä käyskennellä ja toimittaa askareitaan. Interiööreissä sama kerroksellisuus syntyy kahden tai kolmen huoneen läpi nähtynä kuvana, joka päättyy ikkunaan,josta vielä avautuu näkymä maisemaan, luontoon. Ulkomaailma on aina jossain vähän kauempana, suojaisten pihojen ja huoneinteriöörien kautta koettuna etäisyytenä. Joskus harvoin kun horisontti on näkyvissä, näkyy se useimmiten vain viipaleena, pienenä palasena lakeutta. Taiteellisena elementtinä horisontti kuvaa yleensä tulevaisuutta, jotain mikä odottaa huomisessa. Veikko Vionoja kääntää taiteessaan katseen – niin omansa kuin teosta katsovan katsojankin – pikemminkin menneisyyteen, siihen mitä oli ennen, eilen ja paljon myöhemminkin.

Vionojasäätiön kotisivut:
Vionojasäätiön kotisivut

Taide Vionoja Facebookissa:
Taide Vionoja facebookissa

Taide Vionoja

vionojaTaide Vionoja sai alkunsa 1970-luvun alkupuolella, kun professori Veikko Vionoja siirrätti suvun kesäpaikkana toimineen, 1700-luvulla rakennetun Korpela-nimisen pohjalaistalon Perhosta Haapalan kylään Ullavaan. Sittemmin Korpelan pihapiirin on siirretty vilja-aitta ja tuulimylly Kauhavalta, luhtiaitta Ylistarosta sekä vanha Vion vilja-aitta Ullavasta.
Vuoden 1990 keväällä perustetun Vionoja-säätiön toimesta pihapiiriin rakennettiin näyttelyrakennus, joka on ulkoisilta puitteiltaan kopio Vionojan synnyinkodista. Näyttelytilassa on esillä Vionojan säätiölle lahjoittamien taideteosten kokoelma, joista osa vaihtuu vuosittain.

 
Sijainti: Haapalantie 121, 68380 Yli-Ullava
Avoinna: Kesällä 2017: 27.6.–20.8. ti–su klo 11–18, ma suljettu
Muina aikoina ja ryhmille sopimuksen mukaan.
Kesäkahvila avoinna aukioloaikoina.
Tiedustelut: taide.vionoja(at)vionoja.fi, Esko Keski-Vähälä,
puh. 040 5831482

Taide Vionoja on museopassi-kohde

meidan_museo_logo_pitka

khrm_pieni_rajattu2rieskaleader-kuvalinkkipirityiset-kuvalinkkieu_logo2

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s